Osallisuus ei rakennu itsestään
UTViS‑hankkeen osallisuuskokeilut auttavat kehittämään osallisuutta kunnissa.
Yhteiskunnallisen ja poliittisen osallisuuden on koskettava myös heitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen vasta hiljattain tai jotka eivät tunne oloaan tervetulleiksi yhteiseen keskusteluun.
UTViS-hankkeen osallisuuskokeiluissa Lappeenrannassa, Turussa ja Vantaalla kokeiltiin kolmea erilaista lähestymistapaa muualta Suomeen muuttaneiden ja heidän Suomessa syntyneiden lastensa yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämiseksi.
Kokeilut tekivät näkyväksi erilaisia keinoja osallisuuden rakentamiseksi ja osoittivat, että aidon osallisuuden rakentaminen ei ole yksittäinen toimenpide tai projekti, vaan monitasoinen, vaiheittain rakentuva prosessi.
Ihmiset osallistuvat yhteiseen päätöksentekoon, kun he ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan, miksi juuri heidän näkemyksensä on tärkeä ja miten se vaikuttaa lopputulokseen.
Toimialat ylittävää yhteistyötä
Monessa kunnassa ajatellaan, että osallistuminen on kaikille mahdollista. Ovathan ovet avoinna: tilaisuuksia kuntalaisten kuulemiseksi järjestetään ja kaupungin sivuilla on kyselyjä. Mutta vaikka kuntalaiskysely julkaistaan, sitä ei välttämättä jaeta oikeita kanavia pitkin, eikä se silloin tavoita heitä, joiden näkemyksiä erityisesti kaivattaisiin.
Osallisuuden tunne ja yhteiskunnallinen luottamus eivät kuitenkaan rakennu vain teknisistä toimenpiteistä, kuten tiedotteista tai kyselylomakkeista. Ne vaativat syntyäkseen kokemusta siitä, että oma ääni on aidosti tärkeä ja toivottu ja sillä on merkitystä.
Tämä vaatii kunnilta paitsi selkeää viestintää ja konkreettisia kanavia osallistumiseen, myös ihmisiä, jotka kohtaavat, kuuntelevat ja kertovat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Osallisuuden edistämiseen tarvitaan aikaa ja rakenteita, jotta osaaminen siirtyy kunnissa yli toimialojen rajojen.
Muualta Suomeen muuttaneiden yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisen tulee olla osa kuntien strategista suunnittelua, ei vain kotoutumispalveluiden tai yhden projektitiimin asia. Tarve koskee myös muualta Suomeen muuttaneiden Suomessa syntyneitä lapsia, sillä UTViS‑tutkimushankkeessa nousi lisäksi esille, että osa heistäkin kokee ulkopuolisuuden tunteita ja osattomuutta.
Ilman pysyviä rakenteita työ alkaa aina alusta. Tarvitaan selkeästi määritellyt vastuut, resursoidut toimenpiteet ja johdon sitoutuminen.
Osallisuus tulee kytkeä arjen työhön kaikilla toimialoilla. Kaikkien kunnan asukkaiden osallisuus on yhtä olennaista valmisteltaessa päätöksiä esimerkiksi varhaiskasvatukseen, liikunta‑ tai kulttuuripalveluihin liittyen. Nyt muualta Suomeen muuttaneet kokevat usein, että heitä halutaan kuulla vain maahanmuutto- tai kotoutumisen kysymyksissä.
Kohtaamisen merkitys
“Ensimmäistä kertaa joku kysyi minulta tällaisia asioita.”
Kuulimme tämän kommentin toistuvasti UTViS‑hankkeen osallisuuskokeiluissa. Moni maahan muuttanut ei ole aiemmin kokenut olevansa osa yhteistä keskustelua.
Kokeiluissa nähtiin, että henkilökohtainen kutsu, luottamuksellinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kotikunnan asioista kasvotusten madaltavat osallistumisen kynnystä kaikkein tehokkaimmin. Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat kohdata, ja jotka ovat itse osa yhteisöä.
Mikään rakenne ei toimi ilman ihmistä, joka kohtaa. Juuri kohtaamisessa tapahtuu se ratkaiseva askel: on toinen ihminen, joka avaa keskustelun, kuuntelee, selittää ja rakentaa tilan, jossa osallistuminen on mahdollista ja turvallista.
Kohtaaminen ei ole pelkkä kontakti, vaan alku luottamukselle, joka madaltaa kynnystä osallistumiselle myös jatkossa.
Tutustu UTViS-hankkeen loppuraporttiin ja kokeiluihin tarkemmin alla olevasta linkistä.