Päätavoitteena oli tarjota Turun Kaupunginteatterille keinoja kasvattaa ja
monipuolistaa kävijäkuntaansa ja tulla inklusiivisemmaksi tarjonnassaan sekä saada palautetta yhteisöltä organisaation kehittämistyöhön. Koko selvitys tehtiin yhteistyössä Teatterin kanssa ja Teatterin aktiivinen osallistuminen sekä sitoutuminen prosessiin oli tärkeää. Jo tämän prosessin aikana tavoitteena oli luoda henkilökohtaisia yhteyksiä vähemmistöjen edustajiin, jotta näitä yhteyksiä olisi mahdollista syventää ja laajentaa tulevaisuudessa.

Selvitys on osa Teatterin tekemää laajempaa saavutettavuustyötä.
Osallistava selvitys sisälsi kyselyn toteuttamisen, keskustelutilaisuuksien järjestämisen ja kerätyn materiaalin käsittelyn ja analysoinnin. Selvityksen kohderyhmäksi oli valittu kaksi isointa ei-suomen- tai -ruotsinkielisten ryhmää Turussa eli venäjänkieliset ja arabiankieliset.

Turussa oli viime vuoden lopulla yhteensä 194 391 asukasta, jotka puhuivat
äidinkielenään 52 eri kieltä. Venäjää puhui 3156 asukasta ja arabiaa 2942 asukasta. Venäjänkielisten määrä on kasvussa.

Osallistavassa selvityksessä prosessi ja kaikki sen aikana tapahtuvat kohtaamiset ja vuorovaikutushetket olivat äärimmäisen tärkeitä.
Selvityksen kautta tavoitettiin moninaisia osallistujia. Vaikka keräsimme tietoa kahden kieliryhmän edustajilta, emme nähneet tässä raportissa tarvetta eritellä niitä. Se johtuu siitä, että sekä monet esteet osallistumiselle, että halu inklusiivisempaan vuorovaikutukseen ovat yhteisiä molemmille ryhmille.
Osallistujien yleisimmät syyt siihen, että teatterissa käydään harvoin tai ei ollenkaan, ovat sekä käytännöllisiä että abstraktimpia. Näemme monen osallistumisen esteen suhteen trendejä, jotka yhdistyvät muihinkin ihmisiin kuin kielivähemmistöihin.

Käytännöllisten esteiden keskuudessa yleisimmät ovat selvityksen mukaan suomen kielen osaamattomuus tai heikko kielitaito, korkeat lippuhinnat ja ajan puute. Näiden syiden lisäksi on olemassa syvempiä ongelmia, jotka estävät Turussa asuvia arabiankielisiä ja venäjänkielisiä tulemista teatteriin.

Monet muunkieliset eivät koe teatterin toiminnan kohdistuvan heihin: tieto Teatterista ja sen esityksistä ei ole saatavilla omalla äidinkielellä, näytösten sisältö ei ole samaistuttava, Teatteri ei näytä edustavan moninaisuutta sisältä- ja ulkoapäin – ja monet pitävät edelleenkin teatteria rikkaiden ajanvietteenä. Esteiden poistamiseksi ja toiminnan inklusiivisuuden parantamiseksi selvityksen tulosten perusteella on tehty ehdotuksia mahdollisista toimenpiteistä Turun Kaupunginteatterille.

Ehdotukset on jaettu seitsemään kategoriaan – käytännönläheisemmistä globaaleihin: kieli, hinnat, teatterikaverit, viestintä ja markkinointi, henkilökunta ja teatterin imagon demokratisointi. Kaikki ehdotukset edistävät jollain tavalla inkluusiota Teatterin toiminnassa. Teatteri voi käyttää niitä toimintansa eri osa-alueiden ja yksiköiden toiminnan kehittämisessä entistä inklusiivisemmaksi sekä tulevaisuuden toiminnan
suunnittelussa.