Monikielinen tulevaisuus: osallistu keskusteluun

Suomen kieliympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Niiden ihmisten määrä, joiden virallinen äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, kasvaa joka vuosi. Todellisuudessa nämä ihmiset ovat kuitenkin usein monikielisiä. Toisin sanoen, suomen kielen puhujien määrä ei vähene, vaan lisääntyy – ihmisillä vain on useampi äidinkieli. Äidinkielekseen voi toistaiseksi kuitenkin rekisteröidä vain yhden kielen.

Cultura-säätiössä haluamme edistää sitä, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä valintoja, osallistua ja elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Törmäämmekin äidinkieleen ja monikielisyyteen liittyviin kysymyksiin työssämme usein.

Rakensimme alkuvuodesta päättäjille tietopaketin Suomen venäjänkielisestä väestöstä. Sitä tehdessämme huomasimme selvästi haasteet Suomen venäjänkielisten lukumäärän määrittelyssä. Tähän vaikuttaa ainakin kaksi merkittävää kysymystä. Ensinnäkin, monet venäjänkieliset merkitsevät äidinkielekseen esimerkiksi ukrainan, georgian tai azerin, koska haluavat säilyttää siteet lähtömaansa kieleen, vaikka kotikielenään he puhuisivatkin venäjää. Toiseksi, toisen ja kolmannen sukupolven venäjänkielisten suomalaisten äidinkieleksi on rekisteröity vaihtelevin perustein joko suomi tai venäjä.

Kysymykset liittyen äidinkieleen ja sen rekisteröintiin liittyvätkin vahvasti lapsiin, nuoriin ja koulumaailmaan. Monet vanhemmat eivät tiedä, mihin kaikkeen kielen rekisterimerkintä voi vaikuttaa ja pelkäävät, että esimerkiksi venäjän kieli virallisena äidinkielenä muodostuu haitaksi tai esteeksi lapsen tai nuoren elämässä.

Monet ajattelevat, että kielen rekisterimerkintä vaikuttaa suoraan opetukseen: sekä oikeuteen saada esimerkiksi venäjä äidinkielenä -opetusta, että automaattiseen siirtoon s2 (suomi toisena kielenä) -opetukseen suomen kielen todellisesta tasosta riippumatta. Lain mukaan s2-opetuksen tarve arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti, eikä rekisterimerkintä vaikuta siihen. Todellisuudessa näin ei aina ole: eräs venäjänkielinen nuori ei tahdostaan riippumatta saanut siirtoa s2-ryhmästä suomi äidinkielenä -opetukseen, vaikka oli voittanut anonyymin esseekilpailun koulussaan suomen kielellä.

Oman äidinkielen opetuksen tilanne on hieman erilainen: kunnat saavat päättää itse sen järjestämisestä ja siitä, kenellä on sitä oikeus saada. Helsingissä oman äidinkielen opetusta järjestetään ilmoittautumisten perusteella, eikä lasten rekisterimerkintöjä tarkasteta. Sen sijaan esimerkiksi Kotkassa muita äidinkieliä ei opeteta lainkaan.

Familia ry:n, Cultura-säätiön ja Yhteiset lapsemme ry:n järjestämässä paneelikeskustelussa maaliskuussa pohdittiin useamman äidinkielen rekisteröimiseen liittyviä tarpeita, hyötyjä ja haasteita. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että aiheesta tulisi tehdä laaja selvitys, jossa käsiteltäisiin mahdollisen muutoksen vaikutuksia sekä muun muassa siihen liittyviä taloudellisia aspekteja.

Selvitys toimisi työkaluna ja pohjana myös monille muille aihepiiriin liittyville kysymyksille. Se mahdollistaisi avointa keskustelua esimerkiksi oman äidinkielen oppimateriaalien laadusta ja kriteereistä sekä opetuksen pätevyydestä, suomi toisena kielenä -opetuksen kipupisteistä ja kehittämisestä, sekä muista monikielisten suomalaisten elämään liittyvistä aiheista.

Useampaan äidinkieleen liittyvässä keskustelussa on äänessä hyvin moninainen joukko, kuten kaksikieliset perheet, saamenkieliset, romanikieliset ja viittomakieliset. Suomen venäjänkielisten näkökulmia ei ole toistaiseksi juurikaan tullut esiin.

Haluaisimmekin herättää keskustelua aiheesta myös Suomen venäjänkielisten parissa: toimiiko sinusta nykyinen systeemi vai ei? Oletko epätietoinen nykyisen merkintätavan vaikutuksista tai epävarma siitä, mikä kieli rekisteriin kannattaisi merkitä? Kutsumme kaikki mukaan keskusteluun – haluamme kuulla erilaisia näkökulmia, joita äidinkieliin ja monikielisyyteen liittyy myös koulujen ja opettajien edustajilta sekä muilta viranomaisilta.

Ota yhteyttä ja kerro näkemyksesi osoitteeseen: eilina.gusatinsky@culturas.fi

Aihepiirin kysymykset ovat olleet usein esillä mediassa ja asiantuntijoiden kirjoituksissa viime aikoina. Lue lisää esimerkiksi Yle Uutisluokan tekemästä jutusta sekä tutkija Pasi Saukkosen kirjoituksesta.