Kun tutkimuksen logiikka tehdään näkyväksi

Ennen Suomen venäjänkieliset 2026‑seurantaselvitystä järjestämme 11.2. avoimen dialogin, jossa keskustellaan selvityksen keskeisistä käsitteistä ja kysymyksistä.

Helmikuun keskustelussa ei kerätä tutkimusaineistoa, vaan sen tarkoitus on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia merkityksiä, odotuksia ja huolia kyselyn teemoihin liitetään.

Seurantaselvityksen toteuttaminen edellyttää selkeää tutkimusvastuuta.

Tutkijat vastaavat siitä, mitä selvityksen kyselyssä kysytään, miten ilmiöitä mitataan ja miten tuloksia tulkitaan. Tämä vastuu pysyy tutkijoilla, jotta tutkimusasetelma säilyy johdonmukaisena ja tulokset ovat vertailukelpoisia ja luotettavia.

Samalla on tunnistettava, että kyselyihin ei vastata tyhjiössä. Kukin vastaaja ymmärtää kysymyksiä aina omien kokemuksien, taustan ja yhteiskunnallisen tilanteen kautta.

Akateemisessa tutkimuksessa on laajasti todettu, että menetelmällinen objektiivisuus ei yksin takaa tutkimuksen legitimiteettiä niiden näkökulmasta, joita tutkimus koskee.

Juuri siksi lisäsimme Suomen venäjänkieliset 2026 ‑seurantaselvityksen valmisteluun avoimen dialogin.

Se on kyselyä edeltävä valmistelukeskustelu, jossa kirkastetaan yhdessä käsitteitä ja odotuksia.

Moni kysyy, miksi seurantaselvityksissä kysymykset pysyvät pitkälti samoina. Syynä on vertailtavuus. Jotta muutosta voidaan seurata, samoja ilmiöitä on mitattava samalla tavalla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käsitteet pysyisivät merkitykseltään muuttumattomina. Esimerkiksi luottamus, media tai kotoutuminen voivat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja nämä erot vaikuttavat sekä vastaamiseen että tulosten tulkintaan.

Kun näistä merkityksistä keskustellaan etukäteen, tutkimuksen perusasetelma ei muutu.

Dialogi auttaa kuitenkin tutkijoita tunnistamaan käsitteisiin liittyviä tulkintaeroja ja kuvaamaan niitä tulosten yhteydessä selkeämmin. Näin tulkinta perustuu edelleen kyselyaineistoon, mutta on täsmällisempää ja vastuullisempaa.

Venäjänkielisten kohdalla tämä on erityisen perusteltua. Kyse ei ole yhtenäisestä ryhmästä, vaan ihmisistä, joilla on erilaisia taustoja, kokemuksia ja suhteita viranomaisiin, mediaan ja tutkimuksiin. Näiden erojen tunnistaminen on edellytys sille, että tutkimuksen tuloksia voidaan lukea oikein.

Kutsumalla ihmiset mukaan keskusteluun jo ennen kyselyä teemme tutkimuksen logiikasta näkyvämmän ja ymmärrettävämmän heille, joita se koskee.

Tämä ei heikennä tutkimuksen riippumattomuutta, vaan tukee sen legitimiteettiä ja läpinäkyvyyttä ilman, että menetelmällisestä kurinalaisuudesta tingitään.