Venäjänkieliset ja suomalainen media: miten luottamusta voisi vahvistaa?

Cultura‑säätiön toteuttama Suomen venäjänkieliset 2022 –selvitys pohjautuu niin puhelimitse kuin verkossa toteutettuun kyselyyn, johon osallistui kesällä 2022 yhteensä noin 2600 Suomessa asuvaa venäjänkielistä.

Selvitys sai hyvin näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Sitä käsitteli useampi kuin kymmenen mediaa ja lisäksi siihen viitattiin sitäkin useammissa julkaisuissa.

Jos nämä jutut olisivat osuneet selvityksen kyselytutkimukseen osallistuneiden venäjänkielisten silmiin, olisi heistä vain 41% luottanut jutut tehneiden toimittajien työhön.

Tämä prosenttiosuus on yksi huomionarvoinen löydös tekemässämme selvityksessä. Alle puolet kyselytutkimukseen osallistuneista Suomen venäjänkielisistä kertoi luottavansa suomalaiseen mediaan.

Heikko luottamus suomalaiseen mediaan vaikuttaa välillisesti myös muihin selvityksen lukemiin: Yhteiskunnallinen kiinnostus (51 %) ja luottamus poliittisiin instituutioihin (54–58 %) ovat nekin vastaajien keskuudessa matalalla tasolla verrattuna esimerkiksi kyselyyn vastanneiden Suomen venäjänkielisten luottamukseen poliisiin (peräti 90 % vastanneista ilmoitti luottavansa suomalaiseen poliisiin).

Venäjänkielinen mediakäyttäjä tutkimuksen kohteena

Venäjänkielisten median käyttöön alettiin Suomessa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota vuoden 2014 jälkeen. Silloin Suomessa havahduttiin Venäjän propagandan kasvavaan vaikutukseen venäjänkielisten keskuudessa.

Vuonna 2016 julkaistussa Suomen venäjänkieliset mediankäyttäjinä ‑tutkimuksessa todettiin venäjänkielisten käyttävän eniten venäjänkielistä mediaa, josta iso osa on Venäjällä tuotettua.

Tutkimukseen perustuvassa kirjoituksessaan yksi tutkimuksen tekijöistä Olga Davydova‑Minguet toteaa seuraavaa:

“Suomessa asuvat venäjänkieliset kokevat suomalaisen ja venäläisen mediatilan konfliktiseksi. Venäjän tv‑kanavien uutistuotanto profiloi katsojaansa hyvin informoiduksi, Lännen ”russofobiasta” tietoiseksi ja samalla ”meidän” näkökulman valinneeksi. Näin ollen moni Suomessa asuva venäjänkielinen syyttää Suomen tiedotusvälineitä siitä, etteivät ne anna täyttä kuvaa kiistanalaisista tapahtumista ja Venäjä-kuvan vääristämisestä. Tämä koettu konfliktisuus myös vaikuttaa siihen, miten omia henkilökohtaisia mediamaisemia rajataan: osa pysyy vain jommassa kummassa ja osa pyrkii yhdistämään näitä median käytössään.”

Voi olettaa, että kyseinen konfliktinen mediatila ei ole hävinnyt minnekään, vaan Venäjän 24.02.2022 aloittama hyökkäys Ukrainaan on syventänyt olemassa olevia railoja entisestään.

Päätös räikeimpien venäläisten medioiden blokkaamisesta verkosta pienensi venäläisten propagandasivustojen saavutettavuutta vain osittain, vaikka sillä on niin symbolista kuin yhteiskunnallistakin merkitystä.

Kahden suomalaisen median (Helsingin sanomat ja Ilta‑Sanomat) päätös tärkeimpien sotaa käsittelevien artikkeleiden kääntämisestä venäjän kielelle ei välttämättä merkittävästi vahvistanut lukijakunnan luottamusta.

Yllä mainitussa Suomen venäjänkieliset asukkaat ja medioitumisen haaste –kirjoituksessa viitataan tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan:

“Suomessa asuvat venäjänkieliset eivät usein koe Ylen venäjänkielistä toimintaa omakseen: varsinaista venäjänkielisten toimittajien tuottamaa aineistoa on suhteellisen vähän, ja suomesta venäjäksi käännetyt jutut nähdään jonkinlaisena kiireessä tehtynä tiedottamisena, joka jää usein etäiseksi. Vierauden tuntua korostavat usein huolimattomasti tehdyt käännökset: tekstien kieli ei tunnu elävältä venäjältä.”

Venäjänkieliset sisällöt suomalaisissa medioissa

Helsingin Sanomien News in Russian ‑venäjänkieliset sisällöt tuotetaan samalla periaatteella kuin suurin osa YLE Novostin sisällöt, eli kääntämällä juttuja suomesta venäjäksi.

Verkossa News in Russian –osaston nimi näkyy heti Helsingin Sanomien etusivulla. Sen sijaan Ilta‑Sanomien News in Russian ‑osio (jota käännetään toimituksen voimin ja jossa käännösten laatu on parempi, kuin HS:ssa) pystyy löytämään lehden verkkosivuilta vain hakemalla, koska suoraa linkkiä siihen ei näy sivuilla. Kummassakin tapauksessa sisältöjen markkinointi näyttää vaatimattomalta verrattuna YLE Novostin markkinointiin. Näille venäjänkielisille toimituksille ei ole esimerkiksi perustettu omia some -tilejä.

Tällainen julkaisutapa tuskin tukee venäjänkielisen lukijan kiinnostusta suomalaisten medioiden sisältöjä kohtaan, vaikka kyseessä olisi kuinka laadukas luettava.

Virossa, missä venäjänkielisiä on 25 % koko maan väestöstä, kahdessa suuremmassa yksityisessä mediassa, Postimeeksessa ja Delfissa, sekä ERR –radio- ja televisioyhtiössä, venäjänkieliset sisällöt tuotetaan paikallisten toimittajien voimin.

Käännöksiä käytetään näissä medioissa vain täydennyksenä. Suomalaista kokonaisvaltaisempi, moninaisempi ja sisällöllisesti laadukkaampi virolainen venäjänkielinen mediakenttä vaikuttaa lukijakunnan asenteisiin.

Viron kulttuuriministeriön diversiteettiosaston Media and Communication: dealing with fake news and supporting cohesive society –selvityksen mukaan helmikuussa 2022 jopa 40 % Viron venäjänkielisistä piti Venäjän mediaa luotettavana.

Sodan alussa niin ERR kuin yksityiset mediatalot saivat valtiolta rahoitusta (noin 1.3 milj euroa per taho) venäjänkielisten sisältöjen kehittämiseen.

Sen seurauksena elokuussa 2022 Venäjän mediaan luottavien osuus Virossa oli laskenut 25 prosenttiin. Vaikka luvut eivät suoraan kerro luottamuksen muutoksesta Viron venäjänkielisten medioiden kohdalla, propagandamedian suosion heikentyminen on ilmeistä.

Askeleet kohti luottamuksen vahvistamista?

Keskustelua venäjänkielisten uutis‑ ja ajankohtaissisällöiden roolista, formaatista ja tarpeellisuudesta on käyty jo vuosia.

Kokeilujakin on tehty, kuten Helsingin Sanomien vuoden 2014 lyhyeksi jäänyt HS po‑russki -pilotti. Nykyiset lähinnä kääntämiseen pohjautuvat ratkaisut eivät kuitenkaan näytä kovin toimivilta.

Uusia askeleita näkyy esimerkiksi Koneen säätiön vasta rahoittaman suunnitteluhankkeen muodossa, jonka tarkoituksena on suunnitella Suomen venäjänkieliselle väestölle tv‑ohjelma, jonka aihepiirejä ovat politiikka, yhteiskunta, kulttuuri ja historia mahdollisimman laajasti käsitettynä.

…”Keskusteluja hankalista aiheista; paikallisten avustajien raportteja Suomen lähialueiden asioista; juttuja elämästä Ukrainassa ja ukrainalaisesta mediatarjonnasta sotauutisten ulkopuolelta; venäjänkielisen diasporan esiintuomista nuorison alakulttuureiden ja muiden yllättävien aiheiden kautta; venäläisen yhteiskunnan ja kulttuurin uudelleenarviointia esimerkiksi elokuvaesittelyjen ja ‑keskustelujen kautta. Keskeisenä ideana on yhdistää suomalaisten journalististen kriteerien ja eurooppalaisten demokraattisten arvojen mukaan toimimista venäjänkieliseen tv-ilmaisun perinteeseen, joka poikkeaa monessa suhteessa suomalaisesta tv-dramaturgiasta ja audiovisuaalisesta estetiikasta.”

Suunnittelu aloitetaan työryhmän jäsenten mukaan venäjänkieliseen mediatarjontaan tutustumisesta muissa maissa. 

Myös Helsingin Sanomat etsi suomen‑ ja venäjänkielentaitoista toimittajaa vuoden mittaiseen pestiin, joka edellytti myös venäjänkielisten sisältöjen toimittamista.

Väestösuhteiden muutos

Venäjänkielisen väestön rakenne Suomessa muuttuu nopeasti, sillä myös osa ukrainalaisista pakolaisista puhuu venäjää.

Olisi syytä pohtia laajemminkin, miten Suomessa voidaan vahvistaa Suomen venäjänkielisten luottamusta suomalaiseen mediaan. Tässä on muutama ajatus:

1. Kaikille suomalaisten media-alustojen julkaisemille venäjänkielisille osioille on ominaista se, että ne on suunniteltu kuulematta varsinaista kohderyhmää, eli venäjänkielisiä. Siksi ensimmäisenä askeleena luottamuksen vahvistamiseksi voisi olla toimiva yhteydenpito Suomen venäjänkielisiin. Keinot voisivat olla erilaisia yksilön osallistamista korostavia menetelmiä kyselyistä lukijaraateihin ja dialogeihin. Tämä kohtalaisen helppo askel tarjoaisi kaikille tahoille paljon uutta tietoa ja kokemusta.
2. Venäjäkielisten representaatiota suomalaisessa mediassa määrittelee yhä pitkälti kieli- ja kulttuuritausta. Useimmiten venäjänkieliset ovat esillä joko “mallimaahanmuuttajina”, “ennakkoluulojen uhreina” tai “venäjänkielisten kysymysten asiantuntijana.” Representaation laajentaminen tarkoittaisi, että venäjänkielisiä näkyisi mediakentällä tasavertaisina median tekijöinä, toimittajina, kolumnisteina, ja myös eri alojen asiantuntijoina. Sama vahvemman ja laajemman representaation tarve pätee muihinkin kieli- ja kulttuuriryhmiin. Tämä ei onnistu vuodessa, mutta on tärkeä tavoite lähitulevaisuudelle.
3. Monilukutaidosta on tulossa yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista. Peruskoululla ja toisen asteen oppilaitoksilla on oltava nykyistä vahvempi rooli nuorten monilukutaidon kehittämisessä. Ilmiöoppimisen puitteissa suomalaisen mediakentän merkitys voi korostua niin äidinkielen kuin historian ja yhteiskuntatieteen opetuksessa sekä oman äidinkielen tunneilla, missä voi vaikka tutkiskella Suomea käsitteleviä venäjänkielisiä sisältöjä. Se on koko yhteiskunnallemme strategisesti tärkeä kehityssuuntaus, jota helpottaisi se, että kielellisesti moninaisista mediantekijöistä löytyisi eritaustaisille nuorille vertaiskuvia ja seurattavia.

Nykyään alati muuttuvassa maailmassa luottamus mediaan ei ole itsestäänselvyys, vaikka kyseessä olisi kuinka ansioitunut ja maineikas media. Siksi luottamuksen rakentamiseen on syytä panostaa kaikkien lukijaryhmien ja ‑yhteisöjen kohdalla.