Kohtaamisia Lappeenrannassa: yhteistyön ja osallisuuden voima

Viime vuosikymmeninä Lappeenrannan väestö on monimuotoistunut, mikä on tuonut sekä haasteita että mahdollisuuksia. Miun paikka ‑projektissa kehitettiin tapoja, joiden avulla eri taustoista tulevat asukkaat voisivat kohdata ja tehdä yhteistyötä paremman asuinympäristön eteen. Projektissa painotettiin kaikkien osapuolten mukaan ottamista tulevaisuuden kaupunkia rakennettaessa.

Lappeenrannan väestökehityksen tarkastelu viimeisen 30 vuoden ajalta tarjoaa sekä mielenkiintoisia että haasteellisia näkymiä kaupungin tulevaisuuteen. Vuonna 1993 Lappeenrannassa oli hieman yli 69 000 asukasta, ja vuonna 2023 asukasluku oli lähes 73 000. Vaikka tämä vajaan 4 000 asukkaan lisäys saattaa vaikuttaa vähäiseltä, se kätkee sisäänsä merkittäviä muutoksia kaupungin väestörakenteessa.

Vieraskielisen väestön osuus on kasvanut erityisesti. Vuonna 1993 vain noin prosentti väestöstä puhui muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään, mutta vuonna 2023 vieraskielisten osuus oli noussut lähes 10 prosenttiin. Samaan aikaan kaupungin huoltosuhde on heikentynyt. Vuonna 1993 väestöllinen huoltosuhde oli 47,6 ja vuoteen 2023 mennessä se on noussut 61,4. Tämä tarkoittaa, että yhä pienempi osa väestöstä on työikäisiä, mikä lisää painetta kaupungin palveluiden ja infrastruktuurin ylläpitämiselle. Nämä tilastot asettavat Lappeenrannan kaupungin merkittävän haasteen eteen: kuinka varmistaa, että palvelut ja infrastruktuuri vastaavat sekä nykyisten että uusien asukkaiden tarpeisiin?

Cultura‑säätiö ja Lappeenrannan kaupunki lähtivät kehittämään Miun paikka -projektia juuri näistä lähtökohdista. Projektin tavoitteena oli löytää keinoja, joilla paikalliset ja uudet asukkaat voisivat vaikuttaa uusien palveluiden kehittämiseen ja rakentaa yhdessä entistä parempaa kaupunkia. Samalla pyrittiin tukemaan yhteisöllisyyttä ja tutkimaan muotoja, jotka voisivat vahvistaa yhteisöä ja tehdä siitä entistä elinvoimaisemman. Yhteisöllisyydellä on puolestaan merkittävä rooli uusien asukkaiden houkuttelemisessa ja huoltosuhteen tasapainottamisessa.

Miun paikka –projektin liittyessä osaksi UTViS‑hanketta projektiin saatiin tieteellistä pohjaa ja syvempää ymmärrystä osallisuuden haasteista sekä olemassa olevista keinoista ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten osallisuuden tukemiseksi. UTViS, eli Ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten suomalaisten yhteiskunnallinen osallistuminen, on hanke, joka keskittyy vieraskielisten osallisuuden ja kotoutumisen tukemiseen. Tämä yhteistyö toi arvokasta lisätietoa Miun paikka –projektille, joka huomioitiin sen jatkokehityksessä.

Paikalliset asukkaat apuna kotoutumisessa

Projektin aikana havaittiin, että paikallisten ja uusien asukkaiden kohtaaminen on ensisijaisen tärkeää, mutta se ei tapahdu itsestään. Kohtaaminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä ja varta vasten järjestettyjä tilaisuuksia, joissa eri taustoista tulevat ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa. Miun paikka ‑projekti toi esiin sen, että paikallisilla asukkailla on keskeinen rooli uusien tulokkaiden integroimisessa osaksi kaupungin elämää. On olennaista, että paikalliset uskaltavat ottaa vastuuta ja opastaa uusia asukkaita paikallisten tapojen ja käytäntöjen ymmärtämisessä. Vastaavasti uusilta asukkailta odotetaan rohkeutta osallistua ja hakea tarvittaessa apua.

Projektissa esiin nousivat myös tarve ja odotukset kielen oppimiseen, mikä ei kuitenkaan aina toteudu toivotulla tavalla. Yhteisöllisyys eri muodoissaan voi tukea sekä kielen oppimista että integroitumista asuinalueen ja kaupungin yhteisöön. Tässä projektissa nousivat esiin kiinnostavat ratkaisut, kuten tutustumispöydät ja uudenlainen rooli nimeltä "yhteisöttäjä", jotka auttavat yhteisön rakentamisessa.

Yhteisöllisyyden merkitys säilyy myös luonnon ja ympäristön kohdalla, mikä korostaa sitä, kuinka laaja‑alaisesti yhteisöllisyyttä voidaan tukea ja hyödyntää eri konteksteissa. Nämä esimerkit tarjoavat havainnollistavia näkökulmia, jotka täydentävät projektin teoreettista pohjaa.

Iloa ja yhteisöllisyyttä tulevaisuuden visioimisesta

Yksi projektin merkittävimmistä menetelmistä oli Tulevaisuustaajuus‑työpaja, joka perustui Sitran kehittämään menetelmään. Se tarjosi konkreettisen foorumin erilaisten näkökulmien jakamiselle ja reflektoinnille. Työpaja auttoi sekä kantalappeenrantalaisia että Lappeenrantaan muuttaneita pohtimaan, millainen heidän yhteinen kaupunkinsa voisi olla tulevaisuudessa ja mitä sen saavuttamiseksi tarvitaan. Tämä ei ollut vain teoreettista pohdintaa, vaan antoi mahdollisuuden ymmärtää toisten kokemuksia ja näkemyksiä käytännön tasolla.

Erityisen arvokasta oli, että kaupungin edustajat saivat työpajassa mahdollisuuden kertoa omista odotuksistaan suoraan asukkaille ja samalla nähdä, kuinka kaupungin viestintää voitaisiin kehittää avoimemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Tämä kokemus toi esiin kaksisuuntaisen viestinnän merkityksen, jossa sekä kaupunki että asukkaat ymmärtävät toistensa tarpeet ja odotukset.

Miun paikka ‑projekti ja UTViS-hankkeen tieteellinen tuki loivat pohjan konkreettisille ratkaisuille, jotka tukevat Lappeenrannan osallisuustyötä. Nämä menetelmät ja kokemukset tarjoavat käyttökelpoisia työkaluja Lappeenrannan lisäksi myös muille kunnille, jotka pyrkivät rakentamaan osallistavampaa ja yhteisöllisempää ympäristöä. Näiden käytännön ratkaisujen avulla Lappeenranta voi jatkaa kehitystyötään ja vastata entistä paremmin moninaisten asukkaidensa tarpeisiin.