Kasvatuskumppanuus kahden kulttuurin rajapinnassa

Vanhemmuuden tukipalvelut saavutettavuuden näkökulmasta

Suomen venäjänkielisen väestön määrä rikkoo lähivuosina 100 000 rajan. Tämä erittäin moninainen väestönosa kasvaa lähinnä työperäisen maahanmuuton ja perheenyhdistämisen myötä.

Venäjänkieliset ovat Cultura‑säätiön toiminnan kohderyhmä. Vuosien varrella säätiön toiminnan ja hankkeiden kautta olemme tutustuneet moniin maahan muuttaneisiin vanhempiin, heidän hyviin kokemuksiin ja haasteisiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lukuisat kyselyt, haastattelut ja ryhmäkeskustelut ovat auttaneet kartuttamaan kokemustamme vuorovaikutuksesta perheiden kanssa. Aiempi työ inspiroi uuteen selvitykseen: riittääkö perheellä aina resursseja lapsen tukemiseen? Etenkin, jos perhe on vasta kotoutumassa Suomeen. Miten tämä aspekti on otettu huomioon vanhemmuuden tukipalveluissa?

Ryhdyimme vuoden 2021 kesällä selvittämään venäjänkielisten perheiden tilannetta ja tuen tarvetta lasten kasvatuksessa.

Kasvatuskumppanuus monikulttuurisessa ympäristössä

Selvitystä varten haastattelimme 15 mm. venäjänkielisten vanhempien kanssa työskentelevää asiantuntijaa. Asiantuntijat olivat venäjän‑, suomen- ja muunkielisiä. He toimivat järjestöissä, kouluissa, sosiaalipalvelussa, päivähoidossa ja Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnassa.

Haastatteluissa nousivat esille kolme teemaa, jotka huolestuttavat sekä asiantuntijoita, että huoltajia, ja saattavat aiheuttaa kulttuureiden yhteentörmäyksiä kasvatusprosessissa.

Teemat ovat kielen ja kulttuurin säilyttäminen, lasten terveydenhuolto ja sosiaalinen elämä.

Kaksikielisyys vai kaksi kieltä?

Asiantuntijoiden mukaan kielen kehityksen arviointiin liittyvä osaaminen on useissa tapauksissa puutteellista niin neuvoloiden, päivähoidon kuin koulun työntekijöillä ja vanhemmilla.

Työntekijät painottavat ymmärrettävästi suomen kielen tärkeyttä, mutta usein he eivät pysty arvioimaan lapsen kotikielen kehitystä. Vanhemmat joko luottavat siihen, että “lapsi oppii kielet luonnollisesti”, tai keskittyvät intensiivisesti venäjän kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Viimeksi mainitun seurauksena lapsi osuu kahden kieli‑ ja kulttuuritodellisuuden väliin, mikä voi muovata identiteetistä kaksijakoisen.

Sen lisäksi asiantuntijat ovat havainneet lapsen kielikehityksessä eroja siitä riippuen, kasvaako lapsi täysin venäjänkielisessä perheessä, perheessä, jossa puhutaan suomea ja venäjää, vai kaksikielisessä perheessä, jossa puhutaan venäjää ja jotain muuta kieltä.

Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa venäjä ei välttämättä ole lapsen vahvin kieli, joten koulun tarjoama oman äidinkielen opetus ei sovellu lapsen kielitasoon. Äidinkielen kehityksen arvioinnin tarkoitus korostuu, jos on syytä epäillä, että lapsen kielen kehitys viivästyy muista syistä, kuin kaksikielisyyteen luonnollisesti liittyvästä ”hidastumisesta.” Päteviä venäjänkielisiä arvioijia ei kuitenkaan julkisissa palveluissa käytetä.

Milloin lääkärille?

Kielikehityksen poikkeamat vievät usein puheterapeutin vastaanotolle. Venäjänkielisten vanhempien käsitys puheterapian sisällöstä on usein erilainen, kuin suomalaisten. Odotetaan, että puheterapeutti opettaa puhumaan oikein harjoitusten avulla. Suomen käytäntö kuitenkin on, että leikin ja puuhaamisen kautta vahvistetaan lapsen kiinnosta puheeseen.

Suomalainen terveydenhuolto näyttäytyy välillä venäjänkieliselle vanhemmalle vastoin odotuksia riittämättömänä ja joskus pelottavanakin. Jos päiväkodissa tai koulussa puhutaan lapsen ylivilkkaudesta ja vaikka neurologin tutkimuksista, saattaa vanhempi kieltäytyä epäillen, että lapselle “tuputetaan lääkkeitä.” Joskus kyseessä onkin vain eläväinen lapsi, mutta toisessa tapauksessa kyseessä voi olla todellinen tuen tarve.

Myös käsitys erityslapsen kuntoutuksesta eroaa suomalaisesta. Suomessa ajatellaan, että lapsen kuntoutus edistää omannäköistä ja mielekästä elämää. Venäjänkielinen vanhempi saattaa hyvää tarkoittaen yrittää kuntouttaa lasta sille tasolle, että hän pärjäisi tavallisessa luokassa ja jatko‑opinnoissa, vaikka lapsella ei välttämättä ole siihen todellisuudessa edellytyksiä.

Kotona ja muualla

Vanhempien halukkuus kasvattaa lapsia Suomessa johtuu muun muassa maan kansainvälisestä maineesta ja omasta positiivisesta asumiskokemuksesta. Virallisten tiedonlähteiden venäjänkieliset sisällöt eivät kuitenkaan kata koko lapsiperheen arkielämän kirjoa.

Vanhempien ennakkokäsitykset päiväkodin ja koulun säännöistä ja opetuksen sisällöstä eivät aina saa vastinetta todellisuudessa. Tämä heijastuu joskus siihen, että venäjänkielinen oppilas ja jopa alle kouluikäinen lapsi saattaa väheksyä koulua tai päiväkotia, koska hän on kuullut vanhempiensa arvostelleen niitä.

Vanhemmatkin voivat joutua paineen alle, Kun kotona eletään venäjänkielisessä ympäristössä ja kulttuurissa, mutta lapsen oppiminen ja osa sosiaalisesta kanssakäymistä tapahtuu suomenkielisessä ympäristössä.

Suomenkielinen ympäristö odottaa venäjänkielisiltä perheiltä kotoutumista ja muutosta selkeyttämättä kuitenkaan odotuksiaan. Omakielinen lähiyhteisö ja etenkin oma suku taas ylläpitävät kulttuurinormeja, joista on vaikeaa poiketa pahoittamatta läheisten mieltä.

Tämä yhdistettynä vanhempien rajalliseen kielitaitoon johtaa siihen, että osa perheistä elää omankielisessä “kuplassa” ja näkee suomalaiset ulkopuolisina, puhumalla heistä pronominilla “he”. Tällöin lapsikin ystävystyy lähinnä muiden venäjänkielisten lasten kanssa niin päiväkodissa/koulussa kuin sen ulkopuolella, vaikka vanhemmat toivoisivatkin suomenkielisiä ystäviä.

Arvojen ristiriita saattaa näkyä koulumaailmassa siten, että venäjänkielinen lapsi puolustaa itseään aggressiivisemmin tai päinvastoin yrittää herättää mahdollisimman vähän huomiota.

Miten eteenpäin?

Lähdemme työssämme siitä, että jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta. Toinen lähtökohtamme on, että perheille tarkoitetut palvelut pyrkivät tarjoamaan perheille parasta mahdollista tukea.

Se, että tuki ei riitä tai sitä ei oteta vastaan, voi olla monien tekijöiden summa, eikä varsinaisesti kenenkään syy. Meidän tarkoituksena on identifioida näitä tekijöitä ja miettiä yhdessä palvelutarjoajien kanssa niiden vaikutusten vähentämistä, kun tuetaan monikielistä vanhemmuutta.