Elina Saarilahti, venäjän kääntämisen opiskelija, Helsingin yliopisto ja Aleksanteri-instituutti
09.12.2016
Lokakuun puolivälissä Helsingissä järjestettiin Venäjänkieliset yhteisöt Euroopassa pirstaloituneessa mediaympäristössä -konferenssi, jossa sain olla mukana seuraamassa alan asiantuntijoiden esityksiä aiheesta. Konferenssia käsiteltiin aiemmin tässä blogissa Euroopan venäjänkielisiä yhteisöjä tarkastellen sekä informaatiovaikuttamisen ja yleisemmin Venäjänkieliset mediankäyttäjät Suomessa -tutkimushankkeen kautta. Jatkan nyt konferenssin ja tutkimushankkeen sisällön tarkastelua tuomalla esiin venäjänkielisten yhteisöjen median käyttöä Euroopassa, erityisesti Suomessa.
 
Maasta toiseen muuttavat voivat nykyään ottaa lähtömaansa mediat mukaansa ja halutessaan elää pitkälti yhä siinä mediatodellisuudessa, josta lähtivät. Sosiaalinen media on noussut yhä tärkeämmäksi, mutta monissa tapauksissa sosiaalisen ja perinteisen median, tuotannon ja vastaanoton raja on hämärtynyt. Sekä konferenssin puheenvuoroissa että tutkimushankkeessa median käyttö nähtiin venäjänkielisten yhteisöjen integraation ja osallistamisen välineenä, jossa piili sekä mahdollisuuksia että suuria huolenaiheita. Tutkimushankkeen mukaan moni Suomen venäjänkielinen elää suomenkielisen mediatodellisuuden ulkopuolella tai sen laidoilla. Maahanmuuttomaassa käytettävissä oleva Venäjällä tuotettu media on tärkeää erityisesti ensimmäisen polven maahanmuuttajille, ja he jatkavatkin usein lähtömaidensa median seuraamista. Maahanmuuttajien lapset puolestaan suuntaavat mediankäyttönsä kohdemaan sekä globaaliin mediaan.
 
Tutkimushankkeeseen haastatellut maahanmuuttajat arvioivat, että suomalaiset uutiset eivät kerro riittävästi Venäjän tapahtumista, mutta toisaalta niiden avulla voi päästä paremmin sisään nykyisen arkeen liittyviin asioihin Suomessa. Uutisten näkökulmia haluttiin vertailla, minkä vuoksi niitä saatettiin lukea useista erilaisista lähteistä yli maiden rajojen. Tutkimushankkeen mukaan suomenkielisen median seuraamiseen vaikuttavat kielitaidon lisäksi asenne ja kiinnostus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan sekä sosiaaliset siteet suomenkielisiin ryhmiin.
Konferenssissa esitettiin kommentteja venäjänkielisten yhteisöjen halusta osallistua itseään koskevan informaation tuottamiseen vain sen passiivisen seuraamisen sijaan. Yhteisöissä on tarve osallistavalle journalismille, keskustelutiloille sekä oman äänen esiin tuomiselle. Esimerkiksi Yleisradion venäjänkielisiä uutisia kritisoitiin siitä, ettei materiaali ole venäjänkielisen yhteisön itse tuottamaa. Myös suomenkielisiin ohjelmiin kaivattaisiin enemmän tekstityksiä ja enemmän venäjänkielisiä ohjelmia Ylelle. Vironvenäläisten keskuudessa esiintyi samaa halua aktivoitua itse informaation tuottajina. Viron venäjänkielisen kanavan ETV+:n tavoite onkin osallistaa venäjänkielisiä virolaiseen yhteiskuntaan.
 
Maahanmuuttajien internetin ja sosiaalisen median käyttö mahdollistavat ylirajaisten perheiden tunteen siitä, että eri puolilla maailmaa olevat jäsenet ovat mukana perheen arjessa. Sosiaalinen media voi toimia myös yhteiskunnallisen aktivismin paikkana ja tarjota tietystä näkökulmasta asioita tarkastelevaa välitöntä tietoa. Se parantaa mahdollisuuksia järjestäytyä, muodostaa erityyppisiä siteitä ihmisten välille ja rakentaa erilaisia asioita ajavia ryhmiä. Sosiaalisen median ryhmissä on kyse kuulumisesta johonkin suurempaan ryhmään, jota yhdistää venäjän puhuminen lingua francana.
 
Varoittava esimerkki kotoutumisen epäonnistumisesta ja sen yhteydestä mediankäyttöön kuultiin konferenssissa Nikolay Mitrokhinilta, joka kertoi Saksan venäjänkielisten diasporasta. Tähän ryhmään kuuluu 90-luvulla muuttaneita paluumuuttajia, jotka verkostoituivat erilaisilla internet-palstoilla, kuten Odnoklassnikissa. Saksassa venäjän puhujat ovat usein matalapalkka-alan töissä ja eteneminen parempiin töihin on hankalaa. Mitrokhinin mukaan tästä on seurannut Donbass-mielisen propagandan levittämistä sosiaalisessa mediassa neuvostonostalgian hengessä. Konferenssissa oltiin kuitenkin sitä mieltä, ettei pienen ryhmän käyttäytymistä voitu yleistää kaikkiin Saksan venäjänkielisiin. Maahanmuuttajien mediakäyttöä ei myöskään voida nähdä yhtenä kokonaisuutena, sillä eri ryhmien ja ikäryhmien välillä on huomattavia eroja.
Vaikka mahdollisuus olla jatkuvassa kontaktissa lähtömaan sosiaalisiin verkostoihin vähentää maahanmuuttajien ulkopuolisuuden tunnetta ja tekee arjesta sujuvampaa, se myös vähentää tarvetta kiinnittyä uuden asuinmaan sosiaalisiin, kulttuurisiin ja mediaverkostoihin. Näin se voi myös toimia integraatiota vastaan. Tutkimushankkeessa alleviivattiinkin, että monipuolinen mediankäyttö sekä kriittinen medianlukutaito ovat avaimia yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Konferenssissa oltiin vahvasti sitä mieltä, että venäjänkielisten yhteiskunnallista osallistamista tulisi lisätä ympäri Eurooppaa.

Lähteet

  • Esitelmät ja puheenvuorot konferenssissa The Russian-Speaking Communities of Europe 2016 in a Fragmented Media Landscape (13.-14.10.2016)
  • Suomen venäjänkieliset mediankäyttäjinä -tutkimushankkeen raportti (27.10.2016)