Sani Kontula-Webb (FM, synt. 1984). Valmistuin Pietarin taideakatemiasta taidehistorian laitokselta vuonna 2010. Työskentelin kolme vuotta Suomen Pietarin-pääkonsulaatin kulttuurivastaavana. Asuin Pietarissa yhteensä 11 vuotta. Tällä hetkellä valmistelen
20.04.2016
Olin mukana juhlimassa, kun Pietarin Eremitaasissa avattiin suomalaisen arkkitehtuurin ja designin suurnäyttely viime marraskuussa. Kolmen suomalaisen taidemuseon yhteinen hanke ei ollut mikään pikkujuttu. Eremitaasin kuraattori oli valmistellut näyttelyä Suomen Pietarin instituutin avustuksella peräti kolme vuotta. Venäläinen media hehkutti, kuinka näyttely oli suosioltaan verrattavissa nyt edesmenneen Zaha Hadidin näyttelyyn, joka nähtiin museossa aikaisemmin samana vuonna. Todellisten vetonaulojen joukossa olivat Alvar Aallon alkuperäispiirrokset, joiden tuomiseen Venäjälle oli saatu arkkitehdin nimikkomuseolta poikkeuslupa.
 
Eremitaasin Kultainen sukupolvi -näyttelyn avajaisista. Etualalla pienoismalli Matti Suurosen Futuro-talosta. Kuva: Nikolai Gontar
 
Kyseisen näyttelyn suosio ei suinkaan tullut minulle täytenä yllätyksenä. 
 
Asuttuani Pietarissa yli kymmenen vuoden ajan minulle oli muodostunut käsitys siitä, mikä venäläisiä Suomessa kiinnostaa. Kulttuuri ei kuitenkaan ole ollut se päällimmäinen asia (poikkeuksena ehkä musiikki, sillä Venäjän radiossa soi yhä Rasmus ja Bomfunk MC´s). Tärkeimpänä houkuttimena on aiemmin ollut Suomen luonto, ja tänne matkattiin rennon lomanvieton ja puhtaiden järvien perässä. 
 
Mistä Eremitaasin näyttelyn suosio sitten kertoo? Tulkitsen sen kertovan mielenkiinnon heräämisestä suomalaista taidetta ja tätä kautta mahdollisesti myös kulttuurimatkailua kohtaan. Tämän ilmenemistä joudutaan todennäköisesti vielä odottamaan Venäjän epävakaan talouden jarruttaessa turismia. Potentiaalia kulttuurimatkailijoiden kasvulle kuitenkin on, ja etenkin kesätapahtumat houkuttelevat kävijöitä Pietarin alueelta. Tästä hyvänä esimerkkinä FLOW-festivaali, jonka ovat jo löytäneet niin Pietarin musiikkialan ammattilaiset, kuin nykytaiteen toimijat. 
 
Muutin takaisin Suomeen tammikuussa ja ensimmäinen taidenäyttely, jonka kävin katsomassa, oli Venäläiset mestarit Sinebrychoffin museossa. Tässäkin juhlallisessa avajaistilaisuudessa vieraat täyttivät tilan niin, että mieheni astui erään arvokkaassa iässä olevan rouvan varpaille. Illan aikana kävijät viipyivät teosten edessä pitkiä toveja, tarkastellen 1800-luvun venäläismaalareiden teoksia suurella antaumuksella ja mielenkiinnolla.
 
On hauskaa, että kummassakin näyttelyssä voi havaita kulttuuriyhteyksiä maidemme välillä, kunhan vain katsoo hieman pintaa syvemmälle. Eremitaasin kokoelmista löytyi yllättäen Eliel Saarisen grafiikkateos ja Eero Aarnion arkistosta kaivettiin valokuva, jossa suunnittelijan Kapteeni-tuolissa istuu kosmonautti Juri Gagarin. Sinebrychoffin museossa esitellyt venäläiset taiteilijat olivat taas usean suomalaisen taidemaalarin opettajia, ja Ilja Repinin voi nimetä keskeisemmäksi taiteilijalinkiksi Suomen ja Venäjän välillä. Tässä noin sadan vuoden takaisia esimerkkejä kulttuurien kosketuspinnoista.
 
Historia kohtaa nykypäivän Anitškovin sillalla. Hevospatsaat suunnitteli kuvanveistäjä Petr Clodt von Jürgensburg, Eero Järnefeltin äidin setä. Kuva: www.timera.com 
 
Tarkastellessa nykypäivää, erityisesti taiteen kentällä yhteistyöllä menee mukavasti, ja hyvin näyttää menevän myös myöhemmin tänä vuonna:
 
Pietarin valokuvataiteenkeskuksessa, Rosphotossa esitellään pian Ismo Höltön tuotantoa, Stereoleto-musiikkifestivaalilla (Pietarin oma FLOW) esiintyy vuosittain suomalainen artisti, joka on tänä kesänä Plutonium 74. Kansainvälisellä julkisentaiteenfestivaalilla nimeltä Art Prospect teoksiaan puolestaan tuo esille taiteilijapariskunta Sasha Huber ja Petri Saarikko. Mitä tulee venäläiseen taiteeseen Suomessa, niin sitä on tarjolla laaja kirjo: Neuvostotaidetta Didrichsenin taidemuseossa, jo mainittu Venäläiset mestarit Sinebrychoffissa, Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista Etelä-Karjalan museossa ja Joensuussa pian päättyvä Kasaritaidetta Leningradista -näyttely.
 
Suomen ja Venäjän kulttuuriyhteistyö on selvästi voimissaan ja yhteyksiä sekä kiinnostusta naapuriin riittää puolin ja toisin. Tässä oli vain muutamia esimerkkejä lukuisista mahdollisuuksista tutustua toistemme kansallisominaisuuksiin musiikin ja taiteen välityksellä. Dialogi ihmisten ja maiden välillä on tärkeää, ja kulttuuri on silta, joka mahdollistaa tämän dialogin hankalinakin aikoina. Kulttuurin hienous piilee siinä, että voi nauttia samoista asioista, vaikkei muuten jakaisi keskustelukumppaninsa mielipiteitä. Jossakin vaiheessa poliittiset konfliktit ja talousvaikeudet päättyvät. Ollaan kauaskatseisia ja pidetään tällä välin kulttuurisiltoja yllä. Ylläpitäminen on nimittäin paljon helpompaa kuin siltojen rakentaminen alusta asti uudelleen.
 
Muusikko ja tuottaja Vlad Zhukov ikuistaa myös Pietarin tunnelmallisia näkymiä. https://www.instagram.com/vlad_zhukoff/ 
 

Sanin luentosarja venäläisestä taiteesta: 

4.5 klo 17
Sinebrychoffin taidemuseo 
Luento: Suomalaiset taiteilijat Pietarin taideakatemiassa autonomian aikaan (venäjäksi)

26.5 klo 17.30 
Etelä-Karjalan museo (Lappeenrannan taidemuseot)
Luento: Suomalais-venäläiset taiteilijayhteydet autonomian aikaan (suomeksi)
Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista –näyttelyn yhteydessä 
 
20.8 klo 14
Porvoon museo 
Luento: Suomalais-venäläiset taiteilijayhteydet autonomian aikaan (suomeksi)
 
27.8 klo 14
Turun taidemuseo, Sadan vuoden kuvia –näyttelyn yhteyteen
Luento: Suomalais-venäläiset taiteilijayhteydet autonomian aikaan (suomeksi)