Cultura-säätiön Osaava-hankkeen puitteissa on parhaillaan tekeillä selvitys Euroopan unionin venäjänkielisestä diasporasta. Selvitystyö toteutetaan yhdessä Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen kanssa. Selvitystyön tutkijana on venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineesta piakkoin tohtoriksi väittelevä Merja Pikkarainen. Cultura-säätiön korkeakouluharjoittelija Tuija Korpela on avustanut aineiston käsittelyssä. Hän haastatteli Merja Pikkaraista selvitystyön vaiheista.

Miten päädyit tutkijaksi selvitystyöhön?

- Sain keväällä väitöskirjani esitarkastukseen, joten minulla oli aikaa lähteä mukaan tähän projektiin. Olen ylipäänsä kiinnostunut sekä äidinkielisten että ei-äidinkielisten Venäjän ulkopuolella käyttämästä venäjän kielestä, mihin tämäkin selvitys liittyy. On mielenkiintoista tarkastella kulttuurienvälistä kommunikaatiota ja seurata mitä kielelle tapahtuu diasporassa. Myös väitöskirjani ”Non-native Russian and Non-native Finnish as Lingua Francas” sivuaa aihetta.

Minkälaista tietoa selvityksessä on lähdetty hakemaan?

- Selvitystyö on osa Cultura-säätiön osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta edistävää Osaava-hanketta ja siinä halutaan selvittää, miten venäjänkieliset diasporat toimivat EU-maissa. Pyrkimyksenä on saada ruohonjuuritason tietoa toimintaympäristöistä ja muun muassa siitä, miten ihmiset itse näkevät sen, mitä ovat tekemässä. Koska kaikkia maita ei voi tutkia perusteellisesti, tapaustutkimuksen kohteiksi päätettiin ottaa Viro ja Saksa. Viro siksi, että se sijaitsee niin lähellä ja iso osa Suomen venäjänkielisistä on itse asiassa virolaisia. Saksa taas on ylipäänsä keskeinen maahanmuuton kohde Euroopassa ja siellä arvioidaan olevan 3,5–6 miljoonaa venäjänkielistä.

Millaista aineistoa selvitystyössä käytetään?

- Syys-lokakuussa tein haastattelumatkat Viroon ja Saksaan ja niistä kertyi yhteensä 11 haastattelua, joita olen viime ajat purkanut. Sen lisäksi kesän ja alkusyksyn aikana toteutettiin internetissä kysely, jota levitettiin EU:n venäjänkielisten toimijoiden parissa. Kyselyyn vastasi lähes 180 henkilöä eri puolilta Eurooppaa. Kun suunnittelin alkusyksystä haastattelumatkaa Saksaan, Dresdenin saksalais-venäläisen kulttuuri-instituutin varajohtaja kertoi vastanneensa kyselyyn ja ilmoitti olevansa erittäin halukas osallistumaan haastatteluun. Jonkin verran aineistona käytetään myös muita tilastotietoja.

Kävit Virossa syyskuun puolivälissä. Kertoisitko siitä matkasta?

- Virossa suuntasin maan itärajalla sijaitsevaan Narvaan, josta olin löytänyt haastateltavia muun muassa Narvan kulttuurijärjestöjen kattojärjestön kautta. Olin venäläisten, ukrainalaisten ja puolalaisten kulttuurijärjestöjen vieraana, minkä lisäksi tapasin myös kunnallisen kulttuuritalon johtajan. Kaikkinensa Narva vaikutti olevan monikulttuurinen, mutta täysin venäjänkielinen ympäristö. Minua ilahdutti huomata, että venäjän kieleen suhtaudutaan siellä luonnollisesti ja se nähdään ennemmin yhdistävänä kuin erottavana tekijänä. Tarkoituksenani on haastatella vielä venäläisten Virossa toimivien kulttuurijärjestöjen liiton sekä Viron kulttuuriministeriön kulttuurisen monimuotoisuuden yksikön edustajia.

Entä Saksan-matka? Millaisia havaintoja teit siellä?

- Saksassa on vähän Suomea muistuttava tilanne siltä osin, että samoin kuin inkerinsuomalaiset, myös Volgan varrelle aikanaan asettuneet venäjänsaksalaiset saivat Neuvostoliiton hajotessa paluumuutto-oikeuden Saksaan, mikä johti suureen venäjänkielisten muuttoaaltoon 1990-luvulla. Volyymi on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin Suomessa, mikä vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Muuttajien yhtäkkinen tulva oli aikanaan niin valtava, että siitä seurasi joitain ongelmia ja epävarmuutta, mutta haastattelemieni toimijoiden mukaan nykytilanne on pääosin rauhallinen. He suhtautuvat positiivisesti ja turvallisin mielin venäjän kielen tulevaisuuteen Saksassa ja ovat myös itse valmiita toimimaan kielen säilyttämiseksi. Huomionarvoista on sekin, että Saksassa osavaltioilla on paljon valtaa päättää esimerkiksi siitä, mitä kieliä kouluissa opetetaan, joten siellä on mahdollista ottaa eri kieliryhmät joustavasti huomioon. Berliinissä tapasin maailman suurimman Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen toimijoita ja venäjänkielisten vanhempien ja pedagogien yhdistyksen Mitran edustajia. Yhdistys on keskittynyt erityisesti venäjän alkeisopetukseen, johon oli käyty hakemassa esimerkkiä Suomesta asti. Helsingin suomalais-venäläinen koulu ja Kalinka-päiväkoti saivat kovasti kehuja! Minulle kerrottiin, että Venäjä-keskuksen iltapäivätoiminta houkuttelee paikalle jonkin verran myös saksankielisiä lapsia, koska vastaavaa toimintaa ei ole juuri muuten tarjolla.

Nousiko esille jotain ongelmia, ja kohtasitko mitään yllätyksiä?

- Virossa yhdistystoiminnan suurin ongelma vaikuttaisi olevan rahoitus, joka on hyvin minimaalista. Saksassa suuremmaksi ongelmaksi koettiin tilanpuute. Kävi ilmi, että tiede- ja kulttuurikeskuksen toimintaa haluttaisiin laajentaa myös muihin kaupunkeihin, kuten Hampuriin ja Müncheniin. Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin ja iloisesti minut otettiin joka paikassa vastaan. Ihmiset vaikuttivat todella kiinnostuneilta kuulemaan toisistaan ja siitä, miten muualla toimitaan. Ilmeisesti Euroopan venäjänkielisistä yhteisöistä ei ole paljoa tietoa, joten se kiinnostaa. Myös Suomen venäjänkielisestä diasporasta kyseltiin paljon.

Hyvältä kuulostaa! Koska selvitystyö on sitten valmis ja missä sen tuloksia pääsee kuulemaan?

- Selvitystyön on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, ja työn tarkemmista tuloksista päästään kuulemaan ja keskustelemaan julkaisun yhteydessä maaliskuussa 2015 järjestettävässä seminaarissa. Toki työ tulee myös kaikkien luettavaksi ja hyödynnettäväksi verkkoon.

Jäämme odottamaan sitä. Kiitos haastattelusta!