Alexandra ja Pavel Rotts
29.09.2016

Ajatus lähteä Venäjän sydänmaille syntyi kuin itsestään, ja tarkentui sitä mukaa kuin muuttomme Suomeen lähestyi. Ehkä olimme matkustelleet viime vuosina liikaa ulkomailla, ehkä juuremme alkoivat vetää meitä puoleensa, tai sitten kaikki tämä yhdessä sai aikaan sen, että matkailu Venäjällä alkoi kiinnostaa. Meidän tapauksessamme euron kurssilla tai muulla sellaisella ei ollut vaikutusta - olimme vain väsyneitä matkustamaan aina niin siistissä ja siloisessa Euroopassa. Ensin huomiomme kiinnittyi Afrikkaan, sitten Itä-Eurooppaan, ja lopulta kotimaahamme. Halusimme löytää todellisia tunteita, aitoja elämyksiä ja vaikutteita – ja ymmärsimme, että niitä kannattaa etsiä paikoista, joihin olisimme elävässä yhteydessä. Sieltä, missä sukujuuret heräävät henkiin. Ympäristö ja kieli eivät ihmeellisestä erilaisuudestaan huolimatta tuntuneet meistä Venäjällä vierailta, vaan, päinvastoin, sitä läheisimmiltä, mitä pidemmälle kohti Baikalia etenimme.

Matkasta alkoivat ensin puhua ystävämme Ksenia Belaya ja Ivan Karpov – valokuvaaja ja graafinen suunnittelija. Kun Ivan osti auton ja ehdotti matkaa Altai-vuorille, konkretisoitui pitkään kypsynyt ajatus. Ryhdyimme laatimaan matkasuunnitelmaa. Taideprojektiksi matka muuttui meidän ajatuksestamme – sen aikana jättäisimme symboliset hyvästit kotimaallemme.

Jo pari vuotta aikaisemmin ryhdyimme käyttämään matkoja taiteellisen työskentelyn välineenä. Keräsimme löytämiämme esineitä – astioiden palasia ja keraamisia laatankappaleita marokkolaiselta kadulta, linnun sulkia ja jokisimpukan kuoria Balkanilta, lumivalkoisia kiviä Kreikan rannoilta sekä Rooman auringon lämmittämiä vaaleansinisiä tiilenkappaleita. Toimme ne kotiin, ja ateljeessamme niistä muodostui koruja ja taide-esineitä, joista koostimme temaattisia sarjoja.

Päätimme jatkaa hyväksi koettua työskentelytapaa. Otin yhteyttä tuttuun galleriaan ja ehdotin, että tekisimme matkasta näyttelyn. Siellä innostuttiin heti ajatuksesta.

Kesämatkastamme muodostui kokonainen löytöretki arkeologisine, etnografisine, maantieteellisine ja muine päämäärineen. Syyskuun horisonttiin piirtyi ajankohtainen projekti galleriassa.

Matkan ja taideprojektin työnimeksi valikoitui hashtag #swagonrussia, ja sen avulla löydät edelleen valokuviamme sosiaalisessa mediassa. Projektin lopullinen nimi, Villi matka venäläisyyden sydämeen, syntyi vasta ihan loppuvaiheessa. Tai miten sen nyt ottaa – oikeastaan lause oli kulkenut mukanamme jo pitkään.  On vaikea sanoa, kuka nimen keksi. Se lausuttiin ääneen ensimmäisen kerran pitkällä ja järjettömällä liftausmatkalla, jonka teimme ystäväni, animaatiotaiteilija Valera Belovin, kanssa. Liftasimme kymmenen vuotta sitten ympäri Kultaista rengasta, historiallisesti merkittävien venäläisten kaupunkien ryhmää Moskovan ympärillä. Matka tehtiin ensilumen aikaan ilman kunnon varusteita. Toisaalta Villi matka amerikkalaiseen unelmaan oli toinen nimi Hunter S. Thompsonin romaanille Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, mikä sopi seikkailuumme kuin nyrkki silmään - me vain vähän venäläistimme Thompsonin tarinaa. Ja nyt, vuonna 2015, matkustaessamme yhä syvemmälle valtavaan kotimaahamme, huomasimme, että taitoimme todellakin villiä matkaa venäläisyyden sydämeen!

Lähtiessämme matkaan Pietarista kuudes kesäkuuta 2015, edessämme oli noin viisi tuhatta kilometriä. Matkareittimme kulki Moskovasta Vladimiriin, Nizhni Novgorodiin, Permiin, Ekaterinburgiin, Tjumeniin, Omskiin, Novosibirskiin, Bijskiin, Gorno-Altaiskiin ja sieltä aivan Mongolian rajalle asti. Aikainen kesäkuun aamu ja edessä 4500 kilometriä tietä – tästä alkoi kesämme!

Kaikkia matkan elämyksiä ja muistoja on mahdoton mahduttaa yhteen blogitekstiin, joten kelataanpa eteenpäin pari tuhatta kilometriä (aivan kuten Kino-yhtyeen kasettia, joka soi itään päin kiitävässä autossamme) ja hypätään heti Altain arojen ja vuorien keskelle. Maisema ikkunan takana muuttui päivittäin. Yhtenä päivänä meitä ympäröivät vehreät niityt, seuraavana päivänä valkoiset auringossa kimmeltävät kalkkikivivuoret. Vielä yksi päivä, ja värit ympärillä alkoivat muistuttaa aavikkoa - oranssin ja mustan värisiä hiekkakasoja näkyi tien kummallakin puolella. Yksinäiset, hajanaisesti seisovat tolpat olivat ainoita maamerkkejä tyhjyyden keskellä. Lähestyessämme Kosh-Agatšin kylää löysimme jurttaleirin, jolla oli vaikeasti lausuttava nimi – Tydtujaryk. Siellä vietimme viimeiset yöt ennen kotimatkan alkua.

Tässä vaiheessa olimme hieman huolissamme projektin kohtalosta, sillä saaliimme oli varsin köyhä. Vastoin suunnitelmiamme emme olleet vielä juurikaan tehneet mielenkiintoisia esinelöytöjä. Kuitenkin juuri tämä ympäristö – arot ja kuivuneet joenuomat, lahjoitti meille sellaisen määrän aarteita, jota emme osanneet odottaakaan. Täällä kuroutui yhteen lopullinen tarina, koko hankkeemme taru, jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua. Jo kävellessämme alas sateen huuhtomaa hiekkatietä näimme tien varressa lehmän kallon, ja sitten toisenkin! Vietimme kokonaisen yön nuotion äärellä, jolla keitimme luut valtavassa padassa veden ja ruokasoodan kanssa puhdistaaksemme ne. Kiehuvasta vedestä kohti tähtitaivasta törröttävät sarvet olivat kuin rituaaliesine, jota muinaiset šamaanit olisivat käyttäneet riiteissään. Meistäkin tuli osa itsellemme vielä tuntematonta rituaalia. Se oli todella šamanistinen kokemus.

Nyt olemme asuneet Helsingissä jo vuoden, mutta kiinnostuksemme Venäjällä matkusteluun ei ole huvennut – päinvastoin. Työstämme tällä hetkellä muutamia rinnakkaisia projekteja, jotka liittyvät alueisiin, tiloihin ja matkustamiseen. Viimeisimmän hankkeen nimi on KANAVA. Se on omistettu Vienanmeren ja Itämeren vesiväylälle, alueelle, joka yhdistää Venäjän pohjoisosat Baltiaan. Kuin metallilastut magneetissa, tiivistyvät muistot perheestäni tämän pisteen ympärille. Siihen tiivistyy myös kollektiivinen muisto maasta, joka selviytyi kaikista menneisyyden järkytyksistä.

Meitä kiinnostaa historian, nykyhetken ja tulevaisuuden yhteyden löytäminen tilan ja matkustamisen kautta. Siitä ammennamme inspiraatiota uusiin projekteihimme.

Villi matka venäläisyyden sydämeen -näyttely syyskuussa 2015, Art re.FLEX gallery, Pietari

Projektissa mukana:

SASHAPASHA (Alexandra ja Pavel Rotts)
Art re.FLEX gallery
Liubov Sidorova – kuraattori ja koordinaattori
Ksenia Belaya, Ivan Karpov – matkajärjestelyt, valokuvaus
Valery Belov – videon editointi, animaatiot
Lyovin Photography – taidevalokuvaus, muotinäytös
JNBY, 8-store, Soap squirrel, KATERINA SOLOVIOVA, Marina Tanerova – vaatesuunnittelu
TANN Model Management – mallitoimisto
Jan Zaretskii Mikhail Zaikanov – julisteen suunnittelu
Mitya Holtzman, Krasnoselskyn alueen veteraanikuoro – musiikki