Alexandra ja Pavel Rotts
11.10.2017
Meistä parhaat projektit ovat hyvin henkilökohtaisia. Parasta on, kun eri projekteista löytyy yhtymäkohtia, kaikki nivoutuu yhteen ja alkaa kulkea luontevasti samaan suuntaan. 
 
RAPPU-näyttelyä ryhdyttiin suunnittelemaan kesällä Viipurissa, kun saimme kutsun puhumaan itse valitsemastamme aiheesta suomalaista kulttuuria esittelevälle Kukushka-festivaalille. Ensin ajattelimme puhua suomalaisesta nykytaiteesta yleisesti, mutta sitten mietimme asiaa toisesta näkökulmasta. Omassa työssämme käsittelemme historiaa, kollektiivista ja henkilökohtaista muistia. Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat mielenkiintoinen historiallisen muistin kohde, jota taiteilija voi työstää kuten mitä tahansa materiaalia. 
 
Päätimme keskittyä suomalaisten taiteilijoiden töihin, jotka käsittelevät Venäjää ja yhteistä historiaamme. Esiin nousi aiheita sodasta ja menetetyistä alueista, sortokausia, kysymyksiä rajoista ja liikkumisvapaudesta sekä pelkoa suuren naapurin edessä. Mutta myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 
 
Otimme lähtökohdaksi muutaman tutun projektin, ja lähdimme tutkimaan ja etsimään lisää. Uppouduimme tehtävään täysin. Meitä auttoivat tutut kuraattorit, ystävät, kirjat ja internet. Kiinnostavien hankkeiden lista kasvoi kasvamistaan. 
 
Keskellä kuuminta etsintää saimme kutsun osallistua CulturaFestille. Tutkimustyön jatkaminen näyttelyn rakentamisella tuntui niin loogiselta ja luonnolliselta, ettemme miettineet sekuntiakaan, millä tavoin osallistuisimme. 
 
Näyttelystämme tuli installaatiokielinen jatko luennolle. Projektia on vaikea määritellä, sillä olemme siinä sekä taiteilijoita että kuraattoreja. Roolimme löytyy kuraattori Anastasia Isakovan ja mukana olevien taiteilijoiden välistä. Olemme installaation tekijöitä, ja materiaalina käytämme toisten taiteilijoiden töitä. Vastaavia hankkeita ovat tehneet muun muassa taiteilijat Jeremy Deller, Fred Wilson, Kai Althoff ja Mark Leckey - he ovat luoneet installaatioita käyttäen muiden taiteilijoiden töitä ja museoesineitä. Tämä on perinteisesti kuraattorin työtä, mutta haluamme korostaa, että työskentelemme tässä taiteilijoina. Näyttely on meidän teoksemme. 
 
Installaation ajatus on hyvin yksinkertainen. Etsimme selkeää ilmaisua. Otimme vaikutteita taiteilija Ilja Kabakovin estetiikasta ja omista lapsuuden muistoista. Näiden inspiroimana rakensimme ihan tavallisen venäläisen rappukäytävän, jonka seinät on maalattu olkapään korkeudelle ja kalkittu siitä ylöspäin – liiankin tuttu näky kaikille, jotka ovat eläneet missä tahansa entisen Neuvostoliiton alueella. Yhteisasunnon ruskea ovi, ovikellojen alla asukkaiden nimet, postilaatikkoja. 
 
Laitoimme Venäjää töissään käsittelevät suomalaistaiteilijat venäläiseen kontekstiin, ja loimme näin peilimetaforan omasta kokemuksestamme Suomessa työskentelevinä venäläistaiteilijoina. Halusimme yhdistää teemamme syvät pohjavirtaukset suomalaisen ja venäläisen arkipäivän erojen kuvaukseen. Tällä asetelmalla korostamme taiteilijoiden rohkeutta lähteä käsittelemään vaikeaa mutta erittäin tärkeää ja ajankohtaista yhteistä muistia - myös sieltä nousevaa surua ja traumoja. 
 
Nostamme hattua suomalaisten taiteilijoiden avoimuudelle ja kokeilunhalulle. Melkein kaikki, joita pyysimme mukaan, halusivat osallistua ja avustaa meitä materiaalin kokoamisessa. Aika näyttää, olimmeko luottamuksen arvoisia, ja mieltä taiteilijat ovat lopputuloksesta. Projektia oli joka tapauksessa mielenkiintoista työstää, ja opimme sen aikana paljon uutta.