Kohtaammeko ihmisiä vai kulttuureja?  Mistä maahanmuuttajat saavat pätevää tietoa yhteiskunnasta ja sen palveluista? Miten suomalaisten ennakkoluuloja venäjänkielisiä kohtaan hälvennetään?

Cultura-säätiön Osaava- osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta edistävä monialainen hanke ja Tampereen kesäyliopisto järjestivät 26.9. käytännönläheisen seminaarin, jonka tavoitteena oli edistää kuntien viranomaisten, kulttuuriorganisaatioiden ja venäjänkielisten asukkaiden yhteistoimintaa sekä tutustuttaa eri alojen toimijoita toisiinsa. Tampereen kesäyliopiston koulutustiloihin kokoontui lähes 40 Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan kuntien maahanmuuton, kotoutumisen ja monikulttuurisuuden parissa työskentelevää sekä kulttuurialan ja yhdistysten edustajaa. Oli kiinnostavaa järjestää seminaari juuri Tampereella, joka tänä syksynä sai Etnisten suhteiden neuvottelukunnan eli Etnon tunnustuksen hyvien etnisten suhteiden edistämisestä ja monipuolisesta maahanmuuttajatyöstä.

Seminaarissa kuultiin Pirkanmaan tulkkikeskuksen johtajan Seija Laalo-Ristilän monia ajatuksia herättänyt puheenvuoro kulttuurien välisestä viestinnästä palvelutehtävissä. Eri kulttuureista tulevien ihmisten välisessä viestinnässä on olennaista toisen huomioon ottaminen, käytöksen joustavuus ja kyky ymmärtää erilaisuutta. Laalo-Ristilä käsitteli myös arvojen, asenteiden ja ennakkoluulojen vaikutusta viestintään. Suomalainen viranomaistoiminta on venäläisin silmin katsottuna pääosin hyvää ja tehokasta, viranomaiset rehellisiä ja lainkuuliaisia. Venäläisen asiakkaan kannalta heiltä on joskus vaikeaa saada tietoja ja he edellyttävät asiakkaalta suurta oma-aloitteisuutta.

Tampereen venäläisen klubin toiminnanjohtaja Margarita Niemi käsitteli puheenvuorossaan venäjänkielisten kototutumista vaikeuttavia seikkoja. Näitä ovat mm. puutteellinen suomen kielen taito, työllistymisen vaikeudet, perheongelmat, eristäytyminen ja yksinäisyys. Käytännön tasolla on vaikeaa löytää tarvitsemaansa tietoa viranomaisasioissa, täyttää asioimislomakkeita ja ymmärtää esim. suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. Tampereen venäläinen klubi antaa venäjänkielistä neuvontapalvelua. Niemen mukaan kysymykset koskevat omakielisiä psykologin ja juristin palveluita, apua lomakkeiden täytössä ja tietoa suomen kielen kursseista.  

Alueellisen maahanmuuton kehittämishankkeen ALMAN projektipäällikkö Päivi Sinkkonen kertoi, että hanke toteuttaa Pirkanmaalla matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluja maahanmuuttajille ja heidän kanssaan työskenteleville. Sen saavutuksena on Tampereella toimiva maahanmuuttajaneuvonta Mainio, joka palvelee 16 kielellä ja antaa neuvontaa eniten venäjän kielellä. ALMA on vakinaistanut omaehtoisten suomen kielen koulutusten verkkopalvelun. Tampereella asuu noin 2500 venäjänkielistä kuntalaista. Venäjänkielisiä asuu myös Valkeakoskella, Ylöjärvellä ja Sastamalassa. Pienemmissä kunnissa on runsaasti venäjänkielisiä kausityöntekijöitä maataloudessa ja marjatiloilla. ALMA järjestää infotilaisuuksia ja kutsuu osanottajat niihin kirjeitse maistraatin henkilötietojen perusteella. Sinkkonen pitää tärkeänä sitä, että maahanmuuttajat saavat omalla kielellään pätevää tietoa työelämästä: verotuksesta, työsuojelusta, työelämäoikeuksista ja ammattiliitoista. Maahanmuuttajien yhteisöissä liikkuu väärää tietoa ja työelämässä esiintyy syrjintää.

Vantaalainen Svetlana Tchistyakova ja Lappeenrannassa asuva Marina Pakarinen kertoivat elämänvaiheistaan Suomen eri paikkakunnilla. Molemmat ovat toimeliaita ja aikaansaavia kotikaupunkiensa Venäjä-klubeissa. Svetlana Chistyakova on perustanut Tikkurilaan kohtaamispaikan, jonka nimenä on Antikafe Vmeste. Sen suojissa monet lasten ja aikuisten harrasteryhmät ovat jo aloittaneet toimintansa. Marina Pakariselle Lappeenrannan Venäjä-klubi on merkinnyt uusia yhteyksiä, harrastuksia, lasten kielikursseja ja yhteistä toimintaa. Molemmissa kaupungeissa Venäjä-klubeilla on paljon venäläiseen kulttuuriin liittyviä tapahtumia ja juhlia.

Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piirin järjestö- ja kulttuurisihteeri Tuija Mäkinen kommentoi puheenvuoroja venäläisen kulttuurin tuntijana ja pitkän kokemuksensa pohjalta. Hän korosti asiakkaan luottamuksen saavuttamista. Venäjänkielinen asiakas ei välttämättä kerro, ettei ymmärrä viranomaisen ohjeista kaikkea. Hänestä olisi noloa sanoa, ettei viesti mennyt perille. Suomalainen taas tyytyy asiakkaalta saamaansa kyllä-vastaukseen enempää tarkistelematta.    

Puheenvuorojen herättämässä keskustelussa toivottiin enemmän koko kaupungille tarkoitettuja yhteisiä tapahtumia. Niissä venäläinen kulttuuri ja perinteet tulisivat laajemmin esille. Kaivattiin näin syntyvää yhteistä tekemistä. Seminaari päättyi maahanmuuttajaopettaja Ina Jantusen ohjaamaan ryhmätyöskentelyyn, jossa palvelutilanteiden haasteiden lisäksi nousi esille kaksi tärkeää kysymystä: miten voidaan tavoittaa yhteiseen toimintaan niin suomalaisia kuin venäjänkielisiä kuntalaisia ja miten suomalaisten ennakkoluuloja venäjänkielisiä kohtaan hälvennetään? Ratkaisuina esitettiin tiedon lisäämistä, yhteisöllisyyden vahventamista ja sosiaalisten taitojen kohentamista. Näissä kaikissa riittää ratkaisemista. Hyvänä alkuna on muistaa kohdata toinen toisemme ihmisinä ja yksilöinä kieleen, kulttuuriin tai kansallisuuteen katsomatta.

   

Kuvat: Natalja Silm