Pekko Kohonen
09.10.2017
Olen työni puolesta seurannut tiiviisti Venäjän tapahtumia 1990-luvun lopusta alkaen. Vaikka oikeastaan Venäjä-urani alkoi jo Neuvostoliiton aikana, kun olin kesän suomalaisen yrityksen palveluksessa Leningradissa.
 
90-luvun lopulla järjestin Venäjällä, Sitran ohjelmien puitteissa, koulutusmatkoja suomalaisille toimittajille ja päättäjille sekä muiden EU-maiden toimittajille. Vietimme heidän kanssaan aina vähintään yhden päivän Duumassa, jotta he ymmärtäisivät paremmin poliittista päätöksentekoa ja järjestelmää Venäjällä. 
 
Toimittajille matkat olivat mielenkiintoisia senkin vuoksi, että poliittinen kenttä oli tuulinen – teimme kahden vuoden aikana neljä matkaa, joista kolmen aikana Venäjällä ei ollut toimivaa hallitusta. Seurasimme lähietäisyydeltä Venäjän poliittisen kentän kehittymistä.
Nemtsovia tapasimme Duumassa useamman kerran, hän oli silloin oikeistovoimien liiton puheenjohtaja. Pidin häntä älykkäimpänä ja ajattelevaisimpana tapaamistamme poliitikoista, hän tuntui työskentelevän sekä sydämellä että järjellä. Joka tapauksessa ero vanhoihin, neuvostoaikaisiin poliitikkoihin oli selvä – Nemtsov edusti meille uutta, aktiivista, nousevaa Venäjää. Vuosien varrella, poliittisen maiseman muuttuessa hän ajautui oppositioon, ja loppu onkin historiaa. 
 
Venäjällä 1990-luku oli turbulenttia aikaa. Muutosta seurasi rauhoittuminen, ja sitä taas uusi muutos. Venäjä tuntuu olevan omanlaisensa systeemi, jonka kehitystä on hankala ennustaa. Maa tuntuu yhä hakevan omaa identiteettiään. Tämä on luonnollista – kun yhteiskuntajärjestelmä menee rysäyksessä uusiksi, niin kokonaan uuden yhteiskunnan rakentaminen vie aikaa. 
 
Poliittinen murros on nyt läsnä eri puolilla maailmaa. Suomessa ihmiset ovat ennen sitoutuneet vahvasti puolueisiin, mutta nyt liikkuvien äänestäjien määrä on kasvanut. Eroa ei enää tehdä jyrkästi esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan sen välillä, mitä asioita puolueet ajavat.
 
CulturaFest, jonka ohjelman osana Nemtsovista kertova Liian vapaa ihminen -dokumenttielokuva näytetään, ei käsittele erityisesti Venäjää. Emme halua puhua Venäjästä, vaan politiikasta, identiteetistä ja historiankäsityksistä.
Toivomme, että elokuva lisäisi vuorovaikutusta ja edistäisi keskustelua. Venäjän poliittinen historia vaikuttaa Suomen venäjänkielisiin. He näkevät sen vuoksi kentän, ja maailmankin, hieman eri tavalla, kuin suomalaisen järjestelmän piirissä kasvaneet. Siksi on tärkeää selittää ja avata asioita puolin ja toisin. 
 
Cultura-säätiön tavoite on saada Suomen venäjänkieliset osaksi Suomea, osaksi meitä kaikessa tekemisessä, jotta he eläisivät Suomen kautta.  
 
Dokumenttielokuva Liian vapaa ihminen (2016) CulturaFestillä 4.11. klo 18:00. Näytöksen jälkeen keskustelu elokuvan ohjaajien kanssa. Tervetuloa osallistumaan keskusteluun. 
 
Osoite: Kino K13, Kanavakatu 12, Helsinki.